Sururyhmät

Läheinen on kuollut. Olo on epätodellinen ja hämmentynyt. Sisimmän täyttänyt suru vie voimia. Sen vuoksi on tärkeätä huolehtia omasta hyvinvoinnista.

Läheisen kuoleman jälkeen seuraava suru on pitkä prosessi, jolle on viisasta antaa aikaa. Suru etenee ihmisessä vähitellen, eikä ole kahta samanlaista tapaa surra. Joku itkee avoimesti, joku tulee ylienergiseksi, toinen vetäytyy yksinäisyyteen olemaan hiljaa. Suru ei ole yksittäinen tunnetila, vaan se kattaa monia erilaisia tunteita; ikävää, yksinäisyyttä, ahdistusta, vihaa, syyllisyyttä, pettymystä.

Seurakuntien sururyhmissä on mahdollisuus jakaa näitä tunteita toisten samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Sururyhmiä vetävät seurakuntien papit ja diakoniatyöntekijät. Sururyhmiä järjestetään syksyllä ja keväällä, ja niistä tiedotetaan näillä sivuilla sekä Kirkko ja kaupunki  -lehdessä.

Jos haluat keskustella henkilökohtaisesti, niin ota yhteys oman seurakuntasi pappiin tai diakoniatyöntekijään. Keskusteluaika on hyvä sopia etukäteen.