Keskusrekisterin historia

Helsingin seurakuntayhtymän keskusrekisteri aloitti toimintansa 1. tammikuuta 1950. Keskusrekisterin perustamisen lähtökohtana oli pyrkimys keskittää kirkonkirjojen pito seurakunnista yhteen toimipisteeseen. Keskusrekisterin tehtävänä oli toimia nimenomaan Helsingin evankelis-luterilaisten seurakuntien yhteisenä keskusrekisterinä.

Keskusrekisterin toiminnan alkuvaiheessa Helsingissä oli kahdeksan luterilaista seurakuntaa. Seurakuntajakojen myötä tilanne on noista ajoista muuttunut siten, että Helsingin seurakuntayhtymään kuuluu nykyään 24 suomenkielistä ja kolme ruotsinkielistä seurakuntaa. Keskusrekisterissä säilytetään Helsingin evankelis-luterilaisten seurakuntien kirkonkirjoja aina vuodesta 1856 lähtien.

Ensimmäiset toimitilat keskusrekisteri sai perustamisajankohtanaan Perämiehenkatu 13:sta. Sieltä keskusrekisteri muutti melko pian Eteläinen Makasiininkatu 6:een ja edelleen Kalliolanrinne 6:een. Pidemmän pysähdyspaikan muodosti Bulevardin virastotalo, jossa keskusrekisteri toimi parikymmentä vuotta, vuodesta 1959 vuoteen 1979. Muutto nykyisiin toimitiloihin Seurakuntien taloon osoitteeseen Kolmas linja 22 tapahtui vuonna 1979.

Ajan myötä keskusrekisteristä on kasvanut ja kehittynyt 85 hengen vireä ja monipuolinen palveluyksikkö. Sen tehtävänä on huolehtia Helsingin seurakuntayhtymän keskitetystä kirkonkirjojen pidosta, hautauspalveluista sekä koko seurakuntayhtymän tietohallinnosta. Keskusrekisteri tarjoaa asiakkailleen monipuolisia virkatodistus- ja sukututkimuspalveluja sekä hoitaa hautapaikkojen varauksiin ja haudanhoitosopimuksiin liittyvät tehtävät.